Päivänliljat
Päivänliljat ovat helppohoitoisia ja vaatimattomia perennoja, joilla on erittäin kaunis koko kasvukauden raikkanvihreänä pysyvä lehdistö. Päivänliljoja voidaan istuttaa yhdessä lehtiperennojen kuten kuunliljojen, vuorenkilpien ja jättipoimulehtien kanssa, joiden lehdistö muodostaa viehättävän vastakohdan pävänliljan sirolle lehdistölle.
Jo melko vaatimattomissakin oloissa pävänliljat lisääntyvät ja kukkivat runsaasti vuodesta toiseen. Ne kasvavat sekä aurinkoisilla että puolivarjoisilla kasvupaikoilla. Auringossa kukinta on kuitenkin runsaampaa.
Kuvat ovat tässä kukkimisajankohdan mukaisessa järjestyksessä.
Alku kesästä ensimmäisenä kukintansa aloiteleva päivänlilja on Pia. Meillä sen kukinta alkaa juhannukselta. Pia on
vanha pohjoisruotsalainen maatiaiskanta.
Viikon myöhemmin aloitta Apricot kukinnan, joka kestää noin kolme viikkoa.
Lajike sai nimensä englantilaiseltakasvijalostajan George Yeldiltä, joka rekisteröi sen
ensimmäisenä päivänliljalajikkeena vuonna 1892. Tähän risteykseen hän käytti Hemerocallis
durmortieri, H. fulva, H. liliosasphodelus, H. middendorffi ja H. minor, eli kaikkia Lapissa menestyviä lajeja.
Apricot menestyy niin hyvin, että sitä voi pitää maatiaiskantana.
Amurin seudulta kotoisin oleva kultapäivänlilja eli Hemerocallis middendorffi aloittaa kukinnan kesäkuun lopulla.
Komeapäivänlilja eli Hemerocallis esculenta kukki samoihin aikoihin kultapäivänliljan kanssa. Komeapäivänliljalla kukat ovat suuremmat kuin kultapäivänliljan.
Tämä siro lehtinen, noin 90 cm korkea, tuoksuva lajike kukki heinäkuun lopulta lähtien.
Corky on hyvin kestävä ja runsas kukkainen miniatyyrilajike, joka kukkii elokuussa. Corky on erinomainen myös massaistutuksissa.
Kookas, lähes metrinkokoinen rusopäivänlilja Margaret Perry kukki elokuussa.
Maalajin suhteen päivänliljat ovat vähään tyytyväisiä: niille riittää normaali puutarhamulta, joka saa mielellään olla hieman kosteampaa. Seisovasta märkyydestä päivänliljat eivät pidä.
Keltakukkaiset päivänliljat kaipaavat sinistä seurakseen. Hyviä naapuruuskasveja ovat ritarinkannus, siniset kellokukat ja sinikukkainen jalokallioinen. Päivänliljoja voi istuttaa myös lehtosinilatvojen, rantakukkien, vuorikaunokkien ja siperiankurjenmiekkojen joukkoon, jotka ovat kotoisia niittykasvejamme.
Päivänliljat ovat monikäyttöisiä perennoja sekä julkisessa että yksityisessä viherrakentamisessa. Niittä voi käyttää myös liuskoissa massaistutuksiin, jolloin runsas lehdistö estää rikkakasvien kasvun.Yksityisissä pihoissa päivänliljoja käytetään perenna- ja ruusupenkeissä, ryhminä puiden ja pensaiden edessä sekä vesialtaiden äärellä. Päivänliljojen käyttökelpoisuutta lisäävät niiden vastustuskyky erilaisia tuholaisia ja tauteja vastaan.
Takaisin