Suomessa tyrni kasvaa luonnonvaraisena Pohjanlahdenrannikolla ja saaristossa aina Tornion korkeudelle saakka. Taimistollamme viljelemme paikallista talvenkestävää luonnonkantaa, joka on satoisa ja marjoo joka vuosi. Se on myös kestävä versolaikku tautia vastaan.
Torniossa marjat kypsyvät poimittaviksi elokuun loppupuolella. Jos mahdollista niin marjat tulisi kerätä pensaista käsin poimien. Elo-syyskuun vaihteessa marjojen poiminta käsin onnistuu hyvin mutta hitaasti. Marjojen C-vitamiinin pitoisuus on tällöin korkeimmillaan. Arvokkainta tyrnissä on sen marjoista, kuoresta ja siemenistä saatava tyrnin öljy. Jos mehu puristetaan suoraan pensaista, saatu mehu ei ole yhtä arvokasta kuin kokonaisista marjoista talteen otettu mehu. Itse keräämme marjat pakkasten tultua. Pakkasta tulee olla ainakin – 10 astetta, jotta marjat jäätyvät. Jäätyneet marjat on nopea kerätä nahkarukkaset kädessä. Ämpärillisen marjoja kerää vajaassa tunnissa. Jäätyneet marjat säilyvät hyvinä pensaissa noin kolme kuukautta. Joinakin vuosina pensaat täytyy suojata linnuilta, joille tyrnin marjat myös maistuvat.
Tunnetuimmat tyrniöljyn vaikuttavat aineet ovat C-vitamiini, B1, B2 ja B6. Rasvaliukoista E-vitamiinia siinä on enemmän kuin missään muissa marjoissa. Lisäksi marjat sisältävät A-vitamiininesiastetta karoteenia ja muita karotenoideja sekä kasvissyöjille tärkeää K-vitamiinia.
Kansanlääkinnässä tyrniöljyä on käytetty erilaisten ihotautien ja palohaavojen hoidossa. Venäläisten tutkimusten mukaan tyrniöljy alentaa veren kolesterolipitoisuutta ja edistää rasva- ja valkuaisainevaihduntaa. Siperiassa tyrnin lehtiäkin on käytetty rohtona reumatismin ja kihdin hoidossa.
Tyrnin kirpeän happamista marjoista voidaan tehdä mehua, hilloja, hyytelöitä, soseita, jäädykkeitä ja kiisseleitä. Mehun voi pakastaa jääkuutiorasioihin kerta annoksiksi ja nauttia flunssan ensioireisiin. Pakastettuja kokonaisia marjoja voi sirotella viilin tai aamupuuron päälle.
Tyrni on helppo ja vaivaton koriste- ja hyötypensas. Kasvupaikan tulisi olla avoin, valoisa ja mielellään tuulinen, jotta pölytys onnistuu. Tyrni on kaksikotinen kasvi, jonka hede- ja emikukat sijaitsevat eri yksilöissä. Hedepensaita ( poikapensaita) tulee istuttaa tasaisin välein emipensaiden (tyttöpensaiden) joukkoon. Suositeltava määrä on istuttaa kaksi tyttöä ja yksi poika noin 2-2,5 metrin välein.
Maalajin suhteen tyrni on vaatimaton. Luontaisesti se kasvaa keveillä, vähätyppisilä hiekkamailla, mutta se menestyy erin- omaisesti normaaleilla multa mailla. Peruslannoitukseksi riittää kompostimulta ja tuhka. Typpilannoitusta ei tarvitse antaa, sillä tyrnin juuristossa elää sädesieniä, jotka sitovat kasvin tarvitseman typen suoraan ilmasta. Tyrni on neutraalin maan kasvi eli maan pHn tulee olla 6-7. Hapan maa on siis kalkittava hyvin ennen viljelyn aloittamista.
Lähdekirjallisuutta:
Toivo Rautavaara & Pekka Knuuttila 1981 Mihin marjamme kelpaavat.
Satakuntaliitto Minna Heikkilä 1995 Tyrni luonnonvaraisena ja viljelykasvina –ekologia, käyttö ja viljely
|
